Historia

historia.jpg

Pöyhölän pappila on ollut Minna ja Marko Vihosen omistuksessa loppukesästä 2003 alkaen. Pappilaa on remontoitu vanhaa perinnettä kunnioittaen. Seiniin on laitettu pinkopahvia ja uudet paperitapetit on hankittu entisajan tyylin mukaisesti. Pappilassa on paljon alkuperäistä, jota ei valitettavasti enää monestakaan paikasta löydy. Huoneissa on vanhat, upeat kaakeliuunit ja huonejärjestykset on säilytetty samanlaisina kautta aikojen.

Pappila koostuu salista ja neljästä huoneesta. Kaikki huoneet on pyritty kalustamaan vanhoilla tyylihuonekaluilla (mm. rokokoo- ja kustavilaistyylisillä). Paikkoja löytyy isommallekin joukolle, kesäaikaan istumapaikkoja jopa 135 henkilölle itse pappilarakennuksessa. Poikkeusjärjestelyillä on saatu onnistuneet juhlat vajaalle 200 henkilölle.

Vanhasta kivinavetasta, pihatosta, on saatu mainio lisätila niin ohjelmanumeroille kuin tansseille. Sen yhtenäinen, iso tila, mahdollistaa monet lisäpalvelut.

Pihapiiri koostuu pappilarakennuksesta, vanhasta väentuvasta (jossa omistajaperhe asuu), vanhasta kivinavetasta, aitasta, majoitustiloista. Vähän kauempaa löytyy myös vanha saunarakennus. Pihapiiri on pappiloille tyypillinen, iso ja avara. Pappilan takana on ollut ennen kaunis puutarha, joka on sittemmin metsittynyt.

Pöyhölän Pappilalla on pitkä historia, joka ulottuu 1500-1600 luvulle saakka. Silloin paikkaa viljeli Pöyhösen suku, josta myös pappilan nimi on saanut alkunsa.

Pieksämäellä ei ollut kappalaispappilaa ennen kuin 1600-luvun lopussa, jolloin tarkoitukseen otettiin Pöyhösen autiotalot Pöyhölän kylästä ja saatiin sekä ensimmäiselle että toiselle kappalaiselle virkatalot samalla kertaa. Syy siihen, miksi kappalaisen puustellia ei aikaisemmin oltu varattu, lienee johtunut siitä, että kappalaiset asuivat omissa taloissaan, alkuaikoina tietenkin pääpappilassa. Lisäksi olivat 1600-luvun ensipuoliskon kappalaiset parhaastaan Heinricius-sukua, jolla suvulla oli omia taloja sekä kirkkoherran pappila käytettävänään.

Kappalaisen virkatalon varaamisen yhteydessä selitettiin, että Lauri Laurinpoika Pöyhösen sekä Abraham Rekonpoika Pöyhösen talot, ovat olleet ”ikivanhoja” autioita, joiden pellot lautakunnan ja muidenkin selitysten mukaan olivat kauttaaltaan viljelemättömiä. Niinpä sitten v. 1684 Pöyhölän talot maaherra Falckenbergin suostumuksella varattiinkin pitäjän kappalaisille. Tosin isovihaan mentäessä ei kukaan muu kappalainen kuin Nikolaus Frilander liene Pöyhölässä asunut. Myös Frilander hankki itselleen paremman talon lähempää kirkkoa ja Kirkonkylää. Pöyhölän pappila sijaitsi perin hankalan matkan takana soiden keskellä. Mainittakoon vielä, ettei kyseessä ollut mikään ”ikivanha” autio, sillä vielä 1660-luvulla Pöyhöset viljelivät mainittuja taloja, menettäen kuitenkin varallisuutensa ajalle tyypilliseen tapaan, ottamalla ratsuvelvollisuuden.

Pieksämäen ensimmäisten pappiloiden ulkonäöstä kuin myös sisustuksesta ei ole kovinkaan yksityiskohtaisia tietoja säilynyt. Kappalaisten virkatalot ja myös heidän omat talonsa ovat olleet ajalle tyypilliseen tapaan savutupia. Ensimmäisen kappalaisen pappilasta, Pöyhölästä eli Luukolasta, on säilynyt jonkin verran tietoja, toisen sen sijaan olemattoman vähän. Pöyhölä sijaitsi puolen peninkulman päässä kirkosta etelään, joten se oli kaukana, kuten usein valitettiin. Tätä valitti jo 1739 kappalainen Lyra tuomiokapitulille lähettämässään kirjeessä. Hän sanoi pappilan muutenkin olevan huonolla paikalla, sillä se oli keskellä laajaa suota. Hän ja kappalainen Fabritius olivat kirkkomatkoillaan miltei hengenvaarassa, ja heidän kuten seudun talonpoikainkin oli pidettävä tuohikenkiä, sillä kylmä vesi ulottui keväisin ja syksyisin yli polvien, väitti Lyra. Heidän edeltäjänsä olivatkin asuneet muualla. Lyra ehdotti, että Pöyhölä vaihdettaisiin lähempänä kirkonkylää sijaitsevaan kruunutilaan, jossa aiemmin oli asunut talollinen Elias Karjalainen. Anomus ei tuottanut tulosta.

Seuraava kappalainen Klemens Fabritius ei asunut pappilassaan, vaan omistamallaan tilalla. Pöyhölää viljeli lampuoti, vuokraaja. Abraham Lindin tultua kappalaiseksi tämä vaati seurakuntaa laittamaan Pöyhölän talot kuntoon (1782). Kun seurakuntalaiset olivat antaneet Fabritiukselle muutamia kappoja viljaa joka talosta, jotka hän oli käyttänyt oman talonsa hyväksi, oli osa seurakuntaa sitä mieltä, ettei korjaus kuulunut heille. Suurin osa, säätyläiset etunenässä, olivat sen sijaan halukkaat uhrauksiin pappilan hyväksi. Tähän velvoitti maaherra sittemmin vastahakoisetkin.

Perusteellinen korjaus aloitettiin kolme vuotta myöhemmin (1785), Lukanderin tullessa seurakuntaan, seurakunnan talot antoivat neljän viljakapan ja kahden hopeakillingin korvaukset tästä työstä. Rakentaminen edistyi kuitenkin hitaasti, ja vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin uusi kappalainen Ischander valitti kolmen ”laillisen huoneen”, rehuaitan, leivintuvan ja ruoka-aitan puuttuvan.

Seuraava kappalainen Polen asui omassa kirkkoa lähellä olevassa talossaan, Pienolassa, jona aikana lampuoti jälleen viljeli Pöyhölää. Pöyhölän rakennustöihin valittiin alimman tarjouksen tehnyt Petter Mankonen Haukivuorelta. Vasta 15 vuotta myöhemmin oli Pöyhölä kappalaiselle luovutuskunnossa, sillä seurakunnan ja Mankosen välille syntyi riitaisuuksia, ja urakoitsijan työ jäi kesken. Uusi Pöyhölä tuli seurakunnalle kalliiksi.

Kappalaisen pappilan peltoala arvioitiin 1820 noin 12 geom. tynnyrin alaksi (6 ha). Se näyttää kasvaneen varsin nopeasti, koska sen tuotto arvioitiin vuosisataa myöhemmin 100 tynnyriksi (kylvö 16 tr.) Heinän tuotto oli 1820-luvulla kahdeksan parmasta ja 1870-luvulla 50 talvikuormaa. Kaksi hevosta, kahdeksan lehmää ja joukko muuta karjaa oli tuolloin talon heinissä. Torppia oli viimeksi mainittuna ajankohtana neljä, ja ne maksoivat verona 260 päivätyötä (rahana) ja 2 ½ leiviskää voita.

(Pieksämäen Seudun Historia, Pekka Lappalainen, 1961)

Pöyhölän pappila on ollut seurakunnan omistuksessa aina 1950-luvulle saakka. Viimeisin rovasti, joka Pöyhölässä asui, oli Artturi Siivonen. Hänen virkakautensa oli pitkä ja hän piti sekä rakennuksista että pappilan puutarhasta hyvää huolta. Voisi sanoa, että pappila eli kukoistusaikaansa. 1950-luvun jälkeen pappilaa isännöi Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys parinkymmenen vuoden ajan. Silloin pappila toiminut lähinnä leirikeskuksena ja siihen aikaan sitä on myös kutsuttu Törmän pappilaksi. NNKY:n jälkeen pappila on ollut yksityisomistuksessa.